Nationalismia ennen nationalismia?

Kansallinen hengellisyys varhaisessa armenialaisessa historiankirjoituksessa

  • Serafim Seppälä
Avainsanat: Armenia, historiankirjoitus, kansallinen, kristinusko

Abstrakti

Armenialainen historiankirjoitus joutui 400-luvulla luomaan linjauksia siitä, millaista on kansallinen kristillisyys ja kristillinen kansallisuus ja miten tätä kuvataan kirjallisesti. Historioitsijat korostivat kristinuskon kansallista luonnetta ja kansan hengellisyyttä erityisesti kolmella mekanismilla, jotka liittyvät läheisesti toisiinsa: raamatullistaminen, liittoajattelu ja marttyyriaate. Kaikissa on kyse kristinuskon hengellisen asian laventamisesta kansalliselle tasolle, ei kansallisen ilmiön kristillistämisestä.   Historiikkien tapa kytkeä hengellisiä ja kansallisia ulottuvuuksia yhteen voi vaikuttaa jokseenkin yksipuoliselta. Monet asiaan liittyvät kysymykset samoin kuin kansallisen tradition kulttuurilliset rikkaudet jätetään käsittelemättä tai mainitaan vain kursorisesti. Sen sijaan historiankirjoituksessa hyödynnettiin pyhien kirjoituksien malleja ja ilmaisuja mitä moninaisimmin tavoin. Hagiografisessa historioinnissa (Koriun, Agathangelos) tämä on itsestään selvää, mutta myös muussa historiankirjoituksessa Raamatun merkitys korostuu. Kun kirjakieli oli uusi, oli luontevaa, että kirjallisessa traditiossa pyhät tekstit olivat käyttökelpoinen malli ja kielikuvien varasto. Miten arkielämässä ajateltiin, jää hämärän peittoon.

 

 

 

Vertaisarviointitunnus
Julkaistu
2018-09-19
Osasto
Vertaisarvioidut artikkelit