ORTODOKSIA

Esipuhe

2018-09-25T05:56:50+00:00

Selvällä suomen kielellä

2018-09-25T05:56:51+00:00

Suomen kielen historia liturgisena kielenä on miten tahansa mitattuna lyhyt. Silloin kun Suomen hiippakunta oli osa Venäjän ortodoksista kirkkoa, liturgisissa yhteyksissä käytettiin kirkkoslaavia. Kysymys paikallisista tarpeista heräsi Suomessa 1800-luvun puolivälissä. Vuosisadan loppuun tultaessa suurin osa liturgisista teksteistä oli käännetty suomeksi. Keskeinen toimija tässä oli rovasti Sergei Okulov, yksi Suomen ortodoksisen kirkon suurmiehistä.

Kysymys liturgisesta kielestä oli osa isompaa kokonaisuutta. 1920-luvulle tultaessa kysymys liturgisesta kielestä oli kietoutunut kirkkopolitiikkaan, jota ohjailivat voimakkaasti kansalliset poliittiset pyrkimykset. Asennoituminen Suomen kielen käyttöön Suomen alueella toimivassa kirkossa muodosti jakolinjan kansallisesti suuntautuneiden pappien ja venäläismielisenä pidetyn kirkon korkeimman johdon välille. Tilanteeseen vaikuttivat myös henkilökohtaiset motiivit. Jakolinja muodostui pysyväksi, kun venäläinen munkki Kiprian syrjäytti Sergei Okulovin. Okulov kääntyi viranomaisten puoleen, jolloin opetusministeri E.N. Setälä otti keskeisen roolin venäläisen vaikutuksen torjunnassa Suomen ortodoksien keskuudessa. Kieltä käytettiin välineenä, jolla venäläisen vaikutuksen torjumiseksi sekä syrjäytettiin että valittiin kirkon johtomiehiä. Äärimmäisin esimerkki tästä oli piispa Herman Aavin valinta. Sen taustalla oli valtiovallan näkemys, että Aav olisi arkkipiispa Serafimia sopivampi henkilö johtamaan ortodoksista kirkkoa kohti kansallisia tavoitteita.

Suomen ortodoksisen kirkon historia on paikoin hämmentävää. Liturgista kieltä koskeva ajattelu kumpusi alun perin 1800-luvun lopun liturgisesta liikkeestä, joka pian joutui poliittisten ja henkilökohtaisten pyrkimysten otteeseen. Yleisen mielipiteen muokkaaminen oli pitkälti Sergei Okulovin ja ministeri Setälän aikaansaamaa. Teologisten ja pedagogisten näkökohtien sijaan poliittiset intressit sanelivat kansallisen suomalaisen ortodoksisen kirkon rakentamista. Prosessia ohjasivat ja rahoittivat valtion virkamiehet. Venäläisestä suomalaiseksi kirkoksi muuttuminen esitettiin tietoisesti taisteluna itsenäisyyden ja vapauden saavuttamiseksi. Pyrkimyksen vastustajia syyllistettiin ja tuomittiin, ja kysymystä suomesta liturgisena kielenä käytettiin aseena torjuttavina pidettyjä vastustavia voimia vastaan. Olipa tällainen toiminta oikeutettua tai ei, muodostaa se joka tapauksessa kappaleen Suomen ortodoksisen kirkon historiaa.

Nationalismia ennen nationalismia?

2018-09-25T05:56:53+00:00

Armenialainen historiankirjoitus joutui 400-luvulla luomaan linjauksia siitä, millaista on kansallinen kristillisyys ja kristillinen kansallisuus ja miten tätä kuvataan kirjallisesti. Historioitsijat korostivat kristinuskon kansallista luonnetta ja kansan hengellisyyttä erityisesti kolmella mekanismilla, jotka liittyvät läheisesti toisiinsa: raamatullistaminen, liittoajattelu ja marttyyriaate. Kaikissa on kyse kristinuskon hengellisen asian laventamisesta kansalliselle tasolle, ei kansallisen ilmiön kristillistämisestä.

Historiikkien tapa kytkeä hengellisiä ja kansallisia ulottuvuuksia yhteen voi vaikuttaa jokseenkin yksipuoliselta. Monet asiaan liittyvät kysymykset samoin kuin kansallisen tradition kulttuurilliset rikkaudet jätetään käsittelemättä tai mainitaan vain kursorisesti. Sen sijaan historiankirjoituksessa hyödynnettiin pyhien kirjoituksien malleja ja ilmaisuja mitä moninaisimmin tavoin. Hagiografisessa historioinnissa (Koriun, Agathangelos) tämä on itsestään selvää, mutta myös muussa historiankirjoituksessa Raamatun merkitys korostuu. Kun kirjakieli oli uusi, oli luontevaa, että kirjallisessa traditiossa pyhät tekstit olivat käyttökelpoinen malli ja kielikuvien varasto. Miten arkielämässä ajateltiin, jää hämärän peittoon.

"Vieras" ja "kansallinen" ortodoksisessa kirkkotaiteessa 1918–1939

2018-09-25T05:56:54+00:00

Vähemmistövaltiokirkon synty

2018-09-25T05:56:54+00:00

Pappiskoulutus kansallisen identiteetin rakentajana

2018-09-25T05:56:54+00:00

Paneelikeskustelu ortodoksisen kirkkokunnan asetuksen ja pappiskoulutuksen juhlaseminaarissa "1918 ja ortodoksit"

2018-09-25T05:56:54+00:00

Suomen ortodoksisen kirkon jäsenistön alkuperäiskansa: kolttasaamelaiset

2018-09-25T05:56:55+00:00

"Puhdasta" suomalaista kirkkoarkkitehtuuria luomassa

2018-09-25T05:56:55+00:00

Siirtokarjalaistaustaisten ortodoksinaisten ”elämänmittainen” uskonto Pierre Bourdieun käytännön teorian valossa

2018-09-25T05:56:55+00:00

Ortodoksiset kirkot ja Euroopan unioni

2018-09-25T05:56:55+00:00

Ohjeita islamin alla eläneille ortodoksikristityille

2018-09-25T05:56:55+00:00

Dokumentti ristisaattoperinteestä

2018-09-25T05:56:56+00:00

Liturgisten uudistusten ristipölytys

2018-09-25T05:56:56+00:00

Tietoa kirjoittajista

2018-09-25T05:56:56+00:00