ORTODOKSIA

Esipuhe

2019-09-25T09:19:53+00:00

Performance Theory and the Study of Byzantine Hymnography

2019-09-25T05:41:10+00:00

Performanssiteoria ja bysanttilaisen hymnografian tutkimus: Andreas Kreetalaisen Lasaruksen kanoni

Artikkeli käsittelee performanssiteorian hyödyntämistä ortodoksisen liturgiikan tutkimuksessa. Tämä metodologinen lähestymistapa, jota on alettu käyttää humanistisilla aloilla puoli vuosisataa sitten, on ortodoksisen teologian alalla vielä lapsenkengissä. Artikkelissani esitän, että performanssiteoria on arvokas työkalu bysanttilaisen hymnografian tutkimuksessa, ja käyttäen Andreas Kreetalaisen Lasarus-kanonia esimerkkitapauksena. Performanssiteoria auttaa nykytutkijaa artikuloimaan uudelleen liturgisia toimintoja ja tarkastelemaan liturgisten tekstien esittäjien yhteen punottuja rooleja sekä esityksen eri funktioita.

Call for ecclesial recognition of Bishop George Arthur Gatungu Gathuna. The founding father of the African Orthodox Church of Kenya

2019-09-25T05:41:11+00:00

Piispa George Arthur Gatungu Gathunan kirkollisen tunnustamisen kysymys. Kenian afrikkalaisen ortodoksisen kirkon perustaja.

Useimmat itsenäiset tai riippumattomat afrikkalaiset kirkot syntyivät, kun afrikkalaiset alkoivat johtaa itse perustamiaan kirkkoja kapinoituaan ensin lähetyssaarnaajia vastaan. Näissä kirkoissa ei alkuun ollut pappeja, ja vihkimyksien järjestäminen vaati ponnisteluja. Itsenäisten kirkkojen ensimmäisillä papeilla oli runsaasti työtä, ja kirkkojen menestyminen oli riippuvainen heidän onnistumisestaan. Skotlantilaisten lähetyssaarnaajien johtamasta Keski-Kenian kirkosta irtaantunut ryhmä perusti Kenian afrikkalaisen ortodoksisen kirkon vuonna 1929. Arthur Gatungu Gathuna (sittemmin piispa George) oli Kenian kirkon ensimmäinen pappi. Ortodoksisessa perinteessä monia kirkkojen perustajia kunnioitetaan pyhinä. Heitä nimitetään sen alueen apostoleiksi tai valistajiksi, jonne he toivat kristinuskon. Näin ei kuitenkaan ole tapahtunut niiden henkilöiden kohdalla, jotka olivat osallisina ortodoksisuuden tuomiseen Itä-Afrikkaan. Tässä artikkelissa paneudutaan Kenian piispan George A.G. Gathunan toimintaan Kenian ortodoksisen kirkon synnyssä ja muotoutumisessa – elämänvaiheisiin, hengellisyyteen, kiistoihin ja lähetystyöhön sekä hänen työnsä perintöön. Artikkelissa arvioidaan hänen kirkollisen tunnustamisensa perusteita. Piispa George oli keskeinen toimija kanonisen ortodoksisen kirkon perustamisessa ja kehittämisessä Keniassa. Aleksandrian patriarkaatti ei kuitenkaan ole osoittanut häntä kohtaan erityistä kunnioitusta tai ryhtynyt toimiin hänen kanonisoimisekseen.

"Nyt sain kuulla Jumalan sanua juur' kuin Jumalan suusta." Suomalaisen ortodoksisen ja kansallisen identiteetin rakentaminen pappismunkki ja piispa Kiprianin kritiikin avulla 1905–1914

2019-09-25T05:41:13+00:00

The article shows how the ecclesiastical activities of the monk and later bishop of Sortavala, Kiprian (d. 1914), auxiliary to Sergiy, Orthodox archbishop of Vyborg and all Finland, aroused critical interpretations that contributed to the construction of Finnish-language Orthodoxy and Finnish nationalism. The sources analysed here are the Orthodox magazine Aamun Koitto (1896–1907), the mouthpiece of the Archangel Karelian national activists, Karjalaisten Pakinoita (1906–1909), and the newspaper published by the Sortavala-based Lutheran nationalists, Laatokka (1882–1914). In all these papers, the speakers represented the literate elite, mostly priests, schoolteachers, or journalists. Their writing thus tells more about the elite ideals than about grass-root nationalism. All three also occasionally quoted each other, thus creating an image of a ‘common front’.

As representative of the Finnish Orthodox diocese, Aamun Koitto’s main interest was religious. Because the Orthodox in Finland were a tiny majority (less than two percent of the population, divided into a Karelian majority and a Russian minority), the magazine strived to establish Orthodoxy as an ‘accepted’ religion in the predominantly Lutheran Finland. However, it fought only for the ‘Finnish’ Orthodox, ignoring Finland’s Russians. On the one hand, the magazine tried to convince its readers that Kiprian favoured Karelians and the construction of Finnish-language Orthodoxy. With this view, Aamun Koitto argued that the archbishop and his auxiliary supported the use of Finnish in liturgy, domestic mission, and other educational projects. When, around 1907, conservative elements were reinforced in Russia, Aamun Koitto stepped back but never fully dismissed the hierarchs. Rather, the magazine implied that they had (temporarily) taken a wrong course but would in the end return on the ‘right’ track.

Karjalaisten Pakinoita, representing the Archangel Karelian merchants and political activists, many of them living in Finland and supported by (Lutheran) Finnish nationalists, at first advocated the turning of Archangel Karelia (in Finnish, Viena) into a Finland-oriented territory. In the background was the notion that Russia was a backward country and that the development of Archangel Karelia was possible only in connection with Finland. Therefore, Karjalaisten Pakinoita tried to convince its readers of the necessity of Finnish schools and Finnish economical contacts. Kiprian, in turn, claimed that the success of the region depended on its close contacts with Orthodoxy and Russia as the guarantor of ‘true religion’. When he started to advocate Russian-language ecclesiastical schools (in place of the Finnish ‘profane’ schools), Karjalaisten Pakinoita dubbed him the enemy of all things Karelian, a ‘Russificator’ who threatened to impose a wrong national identity on the (Archangel) Karelians. Hence, most of what the magazine wrote of Kiprian, can be understood as attempts to make the Archangel Karelians accept the journal’s view that they were in fact ‘Finns’, not Russians or subjects of Russia, as Kiprian suggested. The same holds for Laatokka, which represented a more Finnish, and more Lutheran, view of nationalism. According to the newspaper, Karelians were Finns, because despite their ‘wrong’ religion, they (allegedly) spoke Finnish, not a Karelian language or dialect. Therefore, they belonged to the Finnish nation, and when Kiprian and Sergiy argued otherwise, they were ‘enemies of the people’. The magazine fiercely attacked Kiprian’s activities in founding ecclesiastical schools in Karelia, his plans to establish a convent in Karelia, and his efforts to educate Orthodox Karelian teachers in a Russian seminary (and not in Sortavala, where a teacher seminary was established in 1880 for Lutherans and Orthodox alike). Hence Laatokka represented an aggressive form of Finnish, Lutheran-tinged nationalism, which it also wanted to ‘plant’ in its readers by slandering Kiprian beyond any reasonable claims.

”Työssäni jota tunnen kutsumuksesta.” Johannes Karhapään toiminta ja vaiheet vuosina 1910–1918

2019-09-25T05:41:16+00:00

Syksyllä 2018 ortodoksinen kirkko liitti Johannes Karhapään (1884–1918) pyhien joukkoon marttyyrina ja tunnustajana. Joulukuussa 2018 Joensuun ortodoksiselle seurakunnalle luovutettiin häneen liittyviä pöytäkirjoja, kirjeenvaihtoa ja asiakirjoja vuosilta 1908‒1918.

Kokoelma kertoo Johannes Karhapään elämästä ja toiminnasta. Hänen vaikutuksestaan Sonkajanrannan kylälle perustettiin nuorisoseura, rakennettiin koulu, kirkko ja tie ja saatiin puhelin. Johannes toimi myös katekeettana ja kiertävänä uskonnonopettajana.

Johannesta motivoi halu tehdä ortodoksista kasvatustyötä ja rohkaista vaikeassa tilanteessa eläviä ortodokseja. Hän ylläpiti suhteita kirkolliseen ja maalliseen esivaltaan, mikä herätti epäluuloja ja kateutta. Johannesta alettiin syyttämään tsaarin kätyriksi, vehkeilijäksi, rettelöitsijäksi, Pohjois-Karjalan pimeäksi voimaksi ja pyhän uskon pilkkaajaksi. Vastustajat vaativat ankaria toimenpiteitä.

Johannes Karhapään kirkollisia ja kasvatuksellisia motiiveja ei osattu tai haluttu tulkita oikein. Hänen määrätietoisuutensa, ahkeruutensa ja periksi antamattomuutensa luultavasti kasvattivat vastustusta, mutta pontimeksi tarvittiin ortodoksien vaikea asema itsenäistyvässä Suomessa.

Painostus yltyi – kuten Johannes kuvaa – vainoksi. Vastustajien joukkoon liittyivät alueen ortodoksit ja kirkollinen esivalta. Johannes itse koki, ettei saanut vastustajistaan rauhaa ”työssäni jota tunnen kutsumuksesta”. Tilanne kärjistyi teloitukseen Joensuun Siilaisilla kevättalvella 1918.

Jumalansynnyttäjä ristin juurella: patristiikan ja ikoniteologian rajankäyntiä

2019-09-25T05:41:17+00:00

Maria ristin juurella on teema, joka tarjoaa havainnollisen esimerkin patristisen kirjallisuuden ja ikonien välisistä suhteista. Patristisessa teologiassa kyseessä on hahmo, jonka sisäinen tila on syvän menetyksen tuskan ja orastavan ylösnousemustoivon välisessä jännitteessä. Inkarnaation idean läsnäoloa Golgata-tapahtumassa korostetaan teksteissä eri tavoin. Lisäksi idän isien teksteissä Maria on paikalla pelastettavana muun ihmiskunnan tavoin.

Klassisissa Golgata-ikoneissa, kuten venäläisen Dionisin työssä, on nähtävänä harmoninen, kokonaisena avautuva esitys samasta teemasta. Kirkkoisien näköalojen avulla kuvan sisältö, vaikutukset ja päämäärät asettuvat laajempaan yhteyteen ja saavat selkeitä suuntaviivoja. Tekstin avaamat sisällöt ikään kuin täyttävät sitä merkitystilaa, jonka ikoni avaa visuaalisesti.

Bysanttilainen ekfrasis ja modernit ikonien kuvakielen kuvailut täydentävät kokonaisuutta tarjoamalla siltoja kuvasta tekstiin ja tekstistä kuvaan. Romanos Melodoksen hymnografia on oleellinen osa tätä kokonaisuutta; reseptiohistorialtaan sen merkitys on valtaisa.

Ilman patrististen ja liturgisten tekstien ajatusmaailmaa ikonin kuvaileminen ja tulkitseminen jää pinnalliseksi tai ajautuu irralliseen subjektivismiin. Toisaalta kuva auttaa oleellisesti tekstien ymmärtämistä. Ikoni luo kokonaisvaltaisia harmonisia visioita, jotka antavat itsensä kokonaisena. Kuva ja sana täydentävät toisiaan ja syventävät toistensa ymmärtämistä. Siksi ikonimaalarien olisi välttämätöntä perehtyä kirkkoisien teologiaan – ja teologien ikoneihin.

Ortodoksinen psykoterapia

2019-09-25T05:41:18+00:00

Retorisen kauneuden maailma

2019-09-25T05:41:18+00:00

Yliopistollinen ortodoksinen teologia

2019-09-25T05:41:19+00:00

Kadonneeksi luultu arkistoaineisto suomenkielisen ortodoksisen julkaisutoiminnan alkuvaiheista

2019-09-25T05:41:19+00:00

Katsauksessa esitellään Kansallisarkiston Joensuun toimipaikassa sijaitseva Pyhäin Sergein ja Hermanin Veljeskunnan arkisto, joka sisältää toisessa maailmansodassa kadonneeksi luultua aineistoa suomenkielisestä ortodoksisesta käännös- ja julkaistoiminnasta 1860–1930-luvuilta.

Lauletun teologian lähteiltä

2019-09-25T05:41:19+00:00

Keskusteluja Jumalan tuntemisesta

2019-09-25T05:41:19+00:00

Tietoa kirjoittajista

2019-09-25T05:41:20+00:00